Joulun aikaan

Tilalla on rauhoituttu joulunajan viettoon. Tuntuu kuin eläimetkin vaistoaisivat sen.

Kissat varsinkin osaavat ottaa rennosti, ne makailevat päivät pitkät sisällä, ilman minkäänlaista eripuraa, sulassa sovussa.

Vanha Lara-koira on myös mieluiten sisällä. Sen mielestä ulkona on liian kylmää, vaikka päivisin aurinko paistaa ja on 15 astetta lämmintä. Mutta Lara onkin vinttikoiran sekoitus, vain ohut karvapeite suojanaan. Laralla on kyllä oma "takki", mutta se inhoaa sitä yli kaiken, eikä suostu se päällään liikkumaan terassilta mihinkään.

Hevoset Heikki ja Saeta sekä Tuula-aasi pääsivät juuri ennen joulua laitumelle. Sateisen syksyn ansiosta heinää on jo kasvanut ja laitumella riittää syömistä. Voi sitä riemua ja pukittelua ensimmäisenä päivänä. Aika pian ne kuitenkin rauhoittuivat syömään. Laitumella hevosten seurana on usein lehmälintuja (lehmähaikara). Valkoiset linnut seuraavat hevosia ja ratsastavat niiden selässä. Hevoset ovat niin tottuneita niihin, etteivät ole moinaankaan.

Palmujen leikkuuta - Pruning the palm trees

Tämä viikko sekä edellinen on mennyt palmun leikkuun merkeissä. Niistä sahataan tai leikataan isoilla oksasaksilla kuivat ja alimmat oksat pois. Jotkut palmuista on niin korkeita, että tarvitaan tikkaat (ja hieman rohkeutta kiivetä latvaan).

Palmun oksien tyvessä on isoja teräviä piikkejä. Paksuista hanskoista ja vaatteista huolimatta onnistun joka kerta saamaan muutamia pistoja ihooni, jotka helposti tulehtuvat.

Tilan palmuista suurin osa on Kanariantaatelipalmuja (Phoenix canariensis). Tätä Kanariansaarilta kotoisin olevaa palmua voi nähdä kaikkialla Espanjassa. Sen hedelmät (támaras) ovat tavallisia taateleita pienempiä ja maultaan huonompia.

Phoenix canariensis

Taatelipalmujen riesana eteläisessä Espanjassa on tuholainen nimeltään picudo rojo. Täällä Sevillan alueella se on tuhonnut jo lähes kaikki yksityisillä pihamailla ja tiloilla kasvavat palmut.

Finca los Majuelosissa palmut voivat hyvin, koska tuholaista vastaan käydään jatkuvaa taistelua. Joka kuukausi palmut käsitellään torjunta-aineella. Niitä leikataan vain talvella, koska tuholainen ei liiku silloin. Kesällä se leviää palmusta toiseen lentämällä. Jos palmuja silloin leikataan, haju houkuttaa tuholaisen paikalle.

Tilalla on myös Presidentinpalmuja (Washingtonia filifera). Palmu on nimetty Yhdysvaltain ensimmäisen presidentin George Washingtonin mukaan. Tämän palmun erottaa taatelipalmusta viuhkamaisten lehtien perusteella.

..................................................................................

Washingtonia filifera

Lately we've been busy pruning our palm trees at the Finca. We selectively remove lower branches and the dead ones to maintain the trees in a good shape. One needs to take precautions; the tips of the leafs are really sharp and if they pick you, the wound gets easily infected. We use protective clothes and glows during the pruning.

Most of the palm trees at La Finca los Majuelos are Phoenix canariensis from the Canary Islands. It's a  popular one allover in Spain. Since some years back, however, there is a bug that is attracted specifically to this type of palm, it's called picudo rojo. Once the tree is attacked, the bug is eventually killing the host plant.

Around Seville, the bug has already destroyed the most palm trees of this type! However, at La Finca los Majuelosissa, our palm trees are still doing fine thanks to our continuous care. Most importantly, we only do pruning during the winter months when the bug is not around and is not attracted by the sweet smell of sap that comes from the fresh cut. We also give our palms a monthly treatment to protect them.

               

Itsenäisyyspäivä Andalusian maaseudulla

Joulukuun 6.päivä liehuu Finca los Majuelosissa siniristilippu Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Aamutalliin kävellessä hengitys huuruaa, yöllä lämpötila on laskenut lähelle nollaa. Vaikka ollaan Andalusiassa, tarvitsee toppatakin ja pipon. Hevoset näyttävät hieman hassuilta talviturkit pörhöllään ja Tuulan turkki on yön aikana kihartunut entisestään, se on kuin permanentin jäljiltä. Onneksi aurinko lämmittää taas päivällä. Hevoset tykkäävät makoilla auringossa. Kylminä öinä ne eivät käy mielellään makuulle, vaan odottavat, että aurinko nousee ja maa kuivaa, ja heittäytyvät vasta sitten pitkäkseen.
Ilmassa on savun hajua. Espanjalaisilla on myös pyhäpäivä (Dia de la Constitucion eli perustuslain päivä). Monet perheet ovat tulleet maalle ja takoissa palaa tuli.

Espanjalaisilla on muutenkin tapana kokoontua viikonloppuisin koko suvun voimin mökeille (casa de campo). Naiset hoitavat ruuanlaiton (paitsi grillauksen) ja miehet puuhastelevat maatöitä. Täällä yleensä miehet hoitavat kasvimaat ja kukkapenkit. Lapset ovat tietenkin mukana maalla. Kaikki sulassa sovussa, vaikka välillä meteli on niin kovaa, että luulisi naapurissa riideltävän.

Kylmistä öistä huolimatta jotkut kukat kukkii mm. lantana, joka punakeltaisilla Espanjan lipun väreillä muistuttaa, että ollaan Espanjassa.

The runaways - Karkulaiset

The other day these two runaway horses stood by the fence of the Finca Los Majuelos. As you can see in the picture, one of them still had a long metal chain dragging along from his halter, whereas the other one has only a short stub left. They had broken free...

In Andalusia, horse owners still often use the old practice of tying a horse out for grazing (also known as tethering), most often unsupervised, to take advantage of the grass that grows on waste land. For many conscious horse owners this is like asking for trouble - an injured leg or even worse if the horse become entangled with the chain. Luckily, in this case, the runaways didn't seem to have had injured themselves... Towards the mid-day, the owner of the horses came by to pick them up. He just walked them back down to the river-side by the old mill where he had tethered four of his horses the day before for grazing. Let's see if we'll be seeing these guys more often around here...

****************************************

 
Koska täkäläisillä hevosenomistajilla ei läheskään aina ole tallia tai laidunta, on täällä yleinen tapa laiduntaa hevosia (sekä muuleja ja aaseja) sellaisissa paikoissa, joissa kasvaa heinää mm. tienvarsilla, rakennustyömailla ja hylätyillä tiloilla. Finca los Majuelosin lähellä on tällainen tila, hoitamaton ja heinittynyt, ainoa rakennus on vanha mylly (molino de harina) Viar-joen rannassa.

Muutama päivä sitten sinne tuotiin neljä hevosta ja jokainen niistä sidottiin kiinni kettingillä. Espanjalaiseen tyyliin..Ei mennyt kuin yksi yö, ja kaksi hevosista onnistui pääsemään irti. Toisella näistä kaveruksista oli perässään koko pitkä kettinki ja toisella vain pieni pätkä. Siinä ne aamulla seisoskelivat kaikessa rauhassa meidän aidan takana, naapurin tontilla.

Vihdoin puolenpäivän aikaan saapui hevosten omistaja paikalle ja talutti ne takaisin alas joenrantaan. Nähtäväksi jää, laittoiko hän ne tällä kertaa paremmin kiinni vai ovatko hepat taas jonain aamuna aidalla odottamassa.

A lazy day - Kissanpäivät

In Finnish we have a funny expression for a "lazy day", we say someone is spending a cat's day. The ginger coloured cat in the picture, Repe (Reino-Petteri), is doing just that. Repe is one of six cats at La Finca los Majuelos, they all have different colours and characteristics, but the common feature seems to be that they like to occupy the best spots in the house!

Repe's life wasn't always that easy, we know very little about the start of it. One day he was found in a trash can in the town of Cantillana. He was heavily dehydrated, malnourished and full of fleas! After recovering with good care, he now fully enjoys his life at the farm. And he loves to fill his stomach, as seen from pouch hanging under his belly.  

.......................................................................................................................

Finca los Majuelosissa asustaa tällä hetkellä kuusi kissaa. Erinäköisiä ja erilaisia luonteeltaan, mutta yhteistä näille valloittaville viiksiniekoille on omanarvontunto. Kissat ovat vallanneet talosta nukkumapaikoikseen parhaat sohvapaikat ja nojatuolit. Jos erehdyn siirtämään heidät lattialle, he ovat syvästi närkästyneitä.
 
Reino-Petteri eli tuttavallisemmin Repe, on pienikokoinen mutta riippuvatsainen (Repellä on pohjaton ruokahalu) punavalkoinen kissa. Repe löydettiin ihan pienenä pentuna Cantillanan kylältä roskiksesta! Alku ei ollut lupaava, nestehukka, aliravitsemus ja kirput olivat vieneet voimat. Niistä selvittyään Repe viettää nykyään leppoisia kissanpäiviä tilalla.

Tallin katon paikkaus

Lauantaipäivän ohjelmassa oli hevostallin katon paikkaus. Vanha peltikatto on muuten ehjä, mutta on alkanut vuotaa ruuvien kohdalta, varsinkin Heikki-hevosen karsinaan tuli sateella vettä ihan norona. Kesällä ongelmaa ei ollut, koska ei sada, mutta syksyn ensimmäiset sateet paljastivat totuuden.
Eli ei muuta kuin katolle ja paikkaamaan.

Loppujen lopuksi homma ei ollut kovinkaan kummoinen. Samalla pääsin ihailemaan maisemia ylempää, ympärillä olevia appelsiinitarhoja ja Sierra Norten vuoristoa. Hevosia koko juttu ei kiinnostanut lainkaan, mutta Tuula-aasi kävi välillä kurkkimassa aidalla. Nyt on katto kunnossa, eikä hepat kastu.

Mastín español - Espanjanmastiffi

"This noble giant is aloof, dignified, calm and intelligent", that's how Wikipedia describes Mastín español, Spanish Mastiff. It's an ancient breed with a purpose to defend livestock, especially sheep, from wolves and other predators. Rambo, the dignified guard dog of Finca los Majuelos, is only a few months old but already weighs more than 15kg. A full grown Mastiff pictured by a Spanish painter Francisco Goya originates from 1786-87.  

Ihan äkkiseltään ei arvaa, että tässä makaa Finca los Majuelosin "erittäin rohkea ja kunnioitusta herättävä" vahtikoira - käyttäen Wikipedian kuvausta espanjanmastiffista. Koirarotu on vanha, sitä on käytetty jo 1600-luvulla lampaiden ajamiseen. Rambo, tai suomalaisittain Rampo, on vasta pari kuukautta, mutta painoa on jo kertynyt yli 15 kg! Mastiffi täydessä koossaan espanjalaisen hovimaalari Francisco Goyan kuvittamana vuosilta 1786-1787.

How to get there? - Ajo-ohjeet

Below you can find driving instructions with Google maps, but be sure to read the additional instructions for the last part. You know you found the Finca los Majuelos when you see a gate like this. If you don't see anyone inside the gate, call on your phone!

*************************

Alla olevan Google mapin ajo-ohjeen avulla löydät helposti perillle La Finca los Majuelosin porttille, mutta lue myös alla selitys viimeisestä pätkästä, että tiedät mistä käänytä! Olet saapunut päämäärään, kun näet tämän näköisen portin! Siinä ei ole ovikelloa, joten jos et näe ketään, soita puhelimella.

*************************

Details for the last part:
You can reach Cantillana from many directions, but once there, find A-431 that passes the  town on its north (the first Google map gives you instructions from there on). A good landmark is the bridge that crosses the river (Rio Viar) and right close to it a roundabout and a bar/gas station called Venta Tomas.

Take a small road off that roundabout, there is no street name, but a sign says "camino agricola" and there are also sign posts for Dehesa el Palmitero (cortijo). Follow this dirt road for about 3 km. Once you see the sign for Dehesa el Palmitero on your left, in about 100 m, you'll see a big storage building on your right. Turn sharp right through the gate right after the building. Follow this small dirt road that crosses through orange farms on both side until you see some houses. Keep going past the houses, and in about 50m you will see the gate of La Finca los Majuelos.

Tarkat ajo-ohjeet viimeiselle pikkutielle:
Saavuttaessa Cantillanaan, riippuen hieman mitä suunnasta saavut (Sevillasta on monia mahdollisuuksia), etsi maantie A-431 kaupungin pohjoispuolella. Sen varrella hyvä maamerkki on baari ja huoltoasema nimeltään Venta Tomas aivan liikenneympyrän vieressä. Ensimmäisen Google mapin ohjeet ovat tästä eteenpäin.

Kääänny liikenneympyrästä pikkutielle, jossa lukee "camino agricola". Seuraa viittoja Dehesa el Palmiteroa (cortijo). Tietä jatketaan noin 3 km suoraan eteenpäin. Tie on aika huonokuntoinen. Noin 3km kohdalla ohitetaan Dehesa el Palmiteron tienristeys, joka jää vasemmalle. Siitä jatketaan vielä noin alle 100 m eteenpäin, oikealle puolelle jää iso asuinrakennus ja traktorihallit. Käänny heti niiden jälkeen portista oikealle. Tie on appelsiinipuiden ympäröimää, sitä jatketaan 400 m eteenpäin. Tien päässä on muutamia taloja, mutta jatka vielä niiden ohi ja Finca los Majuelosin portti tuleekin näkyviin (kuva yllä).



View Larger Map

Granaattiomena - Pomegranate

Finca los Majuelosin alueelta löytyy muutamia granaattiomenapuita. Niitä viljellään yleisesti Välimeren alueella, vaikka alunperin kasvi onkin kotoisin Persian ja Afganistanin seuduilta. Suomessa 80-luvulla ei juurikaan granaattiomenoita nähty, muistelen, että ehkä kerran tai kaksi.

Viimeksi käydessäni tilalla sain kotiin mukaan muutamia granaattiomenoita. Ne olivat taivaallisen makeita, vaikka nyt olemmekin jo satokauden loppupuolella! En ole juurikaan aiemmin syönyt niitä, tai en ainakaan ihan kuoresta lusikalla kaapinut, joten lopputulos oli aika sottainen. Tämä lehtijutu lupailee niiden terveysvaikutuksen olevan super-elixiiri luokkaa!

**********************

Pomegranate is a rather unknown fruit for a Finn! Back at home when growing up in the 80s, I remember seeing one or two of them. So during my last visit at the Finca los Majuelos I was glad to spot of few pomegranate trees. They are often grown around here in Mediterranean, even if it's an original native of Persia.

Now in November it's already the end of their harvesting season, but a few pomegranates were still hanging on. I picked some, it's lovely to get your fruits directly from the tree. They were very sweet, and messy, to eat! Apparently, there are lots of heath reasons to eat them, Wikipedia for example tells you this: "may be effective in reducing heart disease risk factors, including LDL oxidation"!

Tilan hengetär - The heart and soul of the Finca

The every day life at the farm is marshaled by Terhi (also known as Tere for Spanish) who is the heart and soul of the Finca (the one in the picture with smaller ears). Like many super heroes in comics, she has unnatural powers to take care of all sorts of animals, handle machinery as well as kitchen and cooking. Last time when we met she had made marmalade of quince membrillo - I even ignored that such fruit exists. Get her started about orange farming and she'll tell thousand details about their upkeep and irrigation. In the last century, when living in Finland, she ran a riding school where trail rides and summer camps were organised.

****************************** 

Tilan hengetär on Terhi (Tere espanjalaisittain), kuvassa se, jolla on pienemmät korvat. Terhillä on lähes  supersankarin taidot ylläpitää tilaa ja pyörittää sen arkea eläimineen, hyöty- ja koristekasveineen sekä kaiken maailman vekottimineen (öö hei, kuinkas se uima-altaan pumppu toimikaan?). Häenen tietotaito kattaa myös appelsiininviljelyn hienoudet.

Viime vuosisadan puolella Suomessa asuessaan Terhi veti ratsastuskoulua, jossa järjestettiin myös kesäisin ratsastusleirejä lapsille ja nuorille.

Aasi nimeltään Tuula - A donkey named Tuula

Tuula is a 9 year old donkey from Morocco who lives at the Finca los Majuelos already for quite a few years. One day, the future owner of Tuula had seen a sign in the local supermarket advertising donkeys for sale. The scene at the seller's place was piteous - too little room to move for too many donkeys, and little necessities available. 

In this picture Tuula is "spot on", she's checking the farmer's work on her future pasture. The land in Sierra Norte has a pretty red hue to it, it's rich in iron. Back in the day, even during the  Roman times, there were many mines in the area, but they no longer operate. 

Some of the mining sites have been turned into a national monument and Via verde de la Sierra norte, for example, is a nice and easy 18k long biking trail that is build upon an old mining train track. Maps for some good hikes can be found from this link.

***********************************************************************

Tuula is a 9 year old donkey from Morocco who lives at the Finca los Majuelos already for quite a few years. One day, the future owner of Tuula saw a sign in the local supermarket advertising donkeys for sale. The scene at the seller's place was piteous - too little room to move for too many donkeys, and little necessities available. 

In this picture Tuula is "spot on", she's checking the farmer's work on her future pasture. The land in Sierra Norte has a pretty red hue to it, it's rich in iron. Back in the day, even during the  Roman times, there were many mines in the area, but they no longer operate. 

Some of the mining sites have been turned into a national monument and Via verde de la Sierra norte, for example, is a nice and easy 18k long biking trail that is build upon an old mining train track. Maps for some good hikes can be found from this link.

Tuula on 9-vuotias marokkolainen aasi, joka on asunut Finca los Majuelosissa jo vuosia. Eräänä päivänä Tuulan tuleva omistaja oli nähnyt epämääräisen ilmoituksen myytävistä aaseista paikallisen supermarketin seinällä. Käynti myytipaikalla oli ollut surkea kokemus -aasit olivat kehnoissa oloissa pienessä tilassa odottamassa ostajiaan.
 
Oheisessa kuvassa Tuula on laaduntarkkailutehtävissä, onhan kyseessä hänen tulevan laidunmaan kyntäminen.

Sierra Norten alueella on aikanaan ollut paljon kaivostoimintaa, mistä tuo mullan kaunis raudansävy. Näin syystöiden aikaan - siis marraskuussa - autoillessa pohjois-Andalusiassa voi ihailla käännettyä maata, joka on kauniin punertavaa. Se tuo piristävän kontrastin vihreään heinään, joka sateiden ansiosta on saanut taas pienen kasvukauden.

Alueella on myös hyvin järjestettyjä hiking-polkuja, esim. tästä linkistä löytyy hyviä karttoja. Via verde de la Sierra norte on pyöräily reitti, joka on rakennettu entisen kaivosjunaradan päälle. Sendero las Laderas on oma suosikkini!

Iltapäiväkävelyllä appelsiinitarhassa - An afternoon stroll in an orange grove

Automatkan varrella Sevillasta Finca los Majuelosiin näkyy kilometrikaupalla appelsiinitarhoja. Ja vielä niitä riittää. Osa appelsiineista vasta alkaa hehkua oranssina kirkkaassa auringonvalossa, vaikka suurinosa niistä on vielä vihreitä ja piilossa lehtien suojissa.

Iltäpäivällä kävelemme  katsomaan Finca los Majuelosin appelsiinipuutarhaa. Siellä on noin 1000 appelsiinipuuta. Hyvän sadon vuonna yksi puu saattaa tuottaa jopa 80 kiloa appelsiinjeä!

Yllätykskseni appelsiinit on jo kerätty, vaikka puissa näkyy vielä vaikka kuinka monia kypsyviä hedelmiä! Emäntämme kertoo, että appelsiinit kerätään usein jo varhain, melkeinpä raakana, ja ne kypsyvät vasta matkalla kauppoihin. Riippuen vuodesta, nuo pienemmät, vielä kypsyvät appelsiinit, saatetaan kerätä toistamiseen mehukäyttöön. Tyytyväisenä mietin, että palaan tänne vielä makeimpien appelsiinien aikaan tammi-helmikuussa keruuastian kanssa!

 *************************************************

On the way to Finca los Majuelos from Seville there are tons of industrial scale orange farms. The one that we visited this afternoon at the Finca los Majuelos is not one of those, this one is a small one containing only about 2000 trees!

I'm surprised to find that the oranges had been already harvested - they are not even ripe yet! Plenty of smaller ones remained in the trees, some were even still green. Our host explained to us that most oranges are harvested early and they only ripen on their way to shops. Sometimes there is a second harvest for the smaller ones and they will be used to produce juice.

I make a mental note to come back later in January when the oranges are nice and sweet to pick a few for my own juice consumption!